Ajankohtaista

22.9.2017Olkkari avattu!Lue lisää »30.8.2017PalveluseteliLue lisää »18.8.2017Partex-paja on palannut lomalta.Lue lisää »

Lounasruokala ja kahvila, aukioloajat

Kahvila Ma - To 9.00 - 14.00, Pe 8.00 - 13.00Lounas Ma - To 11:00 - 13:00, Pe 11.00 - 12.30  Osoite: Tarkastamonkuja 3

Yhteystiedot

IntoPajat ry
Tarkastamonkuja 3
55800 Imatra

Vaatekierrätys, Partex-paja
Tiilitehtaankatu 28
Vuoksenniska, Imatra
Avoinna: ma-pe klo 9-17

sposti: toimisto@intopajat.fi

Henkilöstön yhteystiedot:
löytyvät yhteystiedot välilehdestä.

Blogi

Porinoita pajalta

Junamatka

Keskiviikko 28.5.2014 klo 9:25 - Anna-Riikka Ilves

Onko ketään ”erilaista” nuorta ärsyttänyt se, että erilaisuutta pilkataan? Tässä on teille hiukan siitä, rytmitetyn kertomuksen muodossa. Kertomus on kuvitteellinen, eikä ole yhteydessä todellisiin henkilöihin, mutta toivon, että tämä antaa jotain apua/kuvaa yksinäisille ja ”erilaisille nuorille”.

 

Junassa näen, miten ihmiset haukkuvat toisiaan. He tekevät sitä ja silti eivät he voisi häätää loisiaan. Mitä vikaa olla rokkikauris? Mitä vikaa on olla lävistysten takaa kaunis? Mitä vikaa on omata japanilaisia tatuointeja? Mitä vikaa on ajatella laatikon ulkopuolelta? Mitä vikaa olla levoton tyttö? Anssi Kela, nyt tule ja selitä tämä typerä mättö.

 

Tyttö punapäinen laittaa vihkonsa pois. Hän katselee ympäriinsä ja miettii, että missä ois. Punapäällä on oppimisvaikeuksia ja vahva oikeudentunto. Rivoudestaan huolimatta on siis puhtaampi kuin ahdasmielinen suntio. Pisamat lepäävät siroilla kasvoilla. Hän ajattelee niiden takaa kuin rakkaus olisi elämänsuola. Lapsen äiti meni ajat sitten Taivaaseen. Lapsi miettii, että äiti varmaan meni oikeasti Thaimaaseen. Lapsi ajattelee niin kuin muut haluaa häntä estää, että tuska sisällä olisi paljon helpompi kestää. Ainoa joka tajuaa punatukkaista lasta, on tämän rakas isä. Ilman punapäistä lukutoukkaa, punatukkatyttö ei olisi enää edes maailmassa läsnä. Isä ja tytär olivat samanlaisia. Ei siitä päästy yli eikä, se on tosiasia.

Tyttö katsoo ikkunasta ulos. Hänen päässään on yksi pieni tulos. Tulos on pilannut hänen loppuelämänsä. Päättötokari ja HOJKS puhuvat paskaa koko tekstinsä edestä. Lapsella on opettajien mielestä asennevamma ja kyseenalaistaa kaiken kirjoissa olevan. Mitä vikaa on tietää, että sähkötuolin keksi hammaslääkäri ja että näkikö kukaan dinojen kuolevan? Isä tajuaa parhainten, muttei ihan kaikkea, ja ystävä voisi tuskan myös tuntea. Tyttö on hylkiö, ei toivoa sosiaalisuudesta, siltä hän yrittää tavoittaa taivaanrantaa kaukaisuudesta.

”Voinko istua tähän?” kysyy ääni heleä. Tyttö ottaa kuulokkeet korviltaan ja nyökkää. Poika komea, ulkomaalainen, ja tuskin ajattelee kuin Matti Nykänen. Pojan kauluspaita skottiruutuinen, vaaleatukka ja silmät sinisumuiset. Poika istuutuu ja katsoo ulos. Hänelle on varmaan tasan sama, mikä on tämän ainoa kerran tulos. Tyttö tuntee hetken kuluttu pojan katseen itsessään. Punapää vain hengittää huomaamattomasti syvään.

”Joona, ” sanoo poika hymyillen nimekseen. Onko tämä jokin pila, miettii tyttö itsekseen. Kukaan ei ollut lähestynyt häntä ennen, siis mistä tämä yllättävä ja uhkaavakin enne?

”Elizabeth,” tyttö esittelee itsensä. Poika kysyy, että mistä hän on saanut kauniin nimensä. Tyttö kertoo, että äiti antoi sen tärkeän faktan. Tuntui olevan tahtomattaan hänen oma feksa.

Nuoret puhuvat yllättäen paljosta. Musiikista, elämästä ja unelmista. Joona opiskelee toista vuottaan tatuoijaksi, Elizabeth vasta hakee media-assistentiksi. Elizabeth miettii, että uskaltaako hän kertoa omasta sairaudestaan. Hän ei halua ihan heti, että Joona menee pois hänen luontaan. Poika on mukava ihminen, mutta varmaan täysin tavallinen. Vaikka poika käsiään taputteli ja Elizabeth sitä suuresti hämmästeli…

”Missä jäät pois?” Joona kysyy pilke silmässään.

”Asemalle, mikä vie Pikku Huopalahteen,” Elizabeth vastaa epävarmuus äänessään.

”Niin minäkin.”

”Pitänee kertoa sinulle sittenkin…”

”Mikä hätänä?”

”Aspergerini on hätänä.”

”Ai,” Joona sanoi ja viivytteli seuraavaa sanaansa. Elizabeth alkoi penikoitua – voiko sen faktan sanominen olla niin vaikeaa? ’Olet ruma ihminen, et rakastamisen arvoinen. Et voi rakastaa, vaan kätesi antavat sinun vain huutaa ja satuttaa.’ Opettajat sitä huusivat päin Elizabethin naamaa. Mutta isä sanoi, että kaikki eivät tajua tuota voimavaraa. Voimavara? Älä viisti, Elizabeth oli sanonut silloin happamana.

”Erilaisuus on rikkautta,” Joona sanoo, eikä pilaile. Elizabeth ei voi uskoa korviaan – onko Jumala halukas piloille. Joona kertoo, että hänen siskonsa on ADHD-nuori. Elizabethiä vain hiukan vanhempia, kipakka nuori neiti. Teini-ikä ja lapsuus olivat vaikeita, mutta kaikesta mentiin läpi, lannistumatta. Elizabeth tunnisti Joonan siskosta itsensä – tarmokas, oikeudentajuinen, hyvä värisilmä. Kuunteli musiikkia, johon kukaan ei pitkällä tikulla halunnut edes koskea.

”Olisi typerää, jos ihmiset olisivat samanlaisia,” Joona sanoo. ”Kaikilla on minihame ja paljastava paita, pojilla taas kalliit merkki vaatteet – siis haloo”

”Kuulostaa tylsältä maailmalta,” Elizabeth sanoo, ja nauraa hiukan vapautunutta stressiään.

”Einsteinillä oli Asperger,” Joona jatkaa ja taputtaa käsiään. Joona sanoo Elizabethin hämmästyneeseen ilmeeseen, että hänellä tic-liikkeitä. Miksi – lääkärit eivät tiedä siihen syytä. Hänellä ei ole Tourettea, tai vastaavaa, mutta silti hän aina käsiään taputtaa. Hän on sen kanssa sinut. Elizabethin pitäisi alkaa olla vapaa ja vapautunut.

”Niin taidan alkaa olla,” Elizabeth sanoo, kun juna on kotiasemalla. He nousevat yhdessä junasta ja eivät poistu toistensa seurasta. Pikku Huopalahti taisi saada asutukseensa muutoksen – tämä kaksi uutta ystävää alkaisivat itse tehdä oman vastuksen.

Muu maailma vastaan Elizabeth ja Joona perheineen. Tästä on kaikkien arvoista vielä kuulla, kyllä vannon sen!

Kommentoi kirjoitusta.

Työpajalta ammattiin

Perjantai 28.3.2014 klo 11:00 - Mika Salminen

Viime vuonna käynnistynyt nuorisotakuu on herättänyt myös päättäjät kehittämään uusia malleja nuorten aktivoimiseksi ja saamiseksi jatko-opintojen piiriin. Vihdoinkin on ymmärretty että nuoret ovat yksilöitä, joilla jokaisella on omat lähtökohdat ja tarpeet myös opintojen suhteen. Jollekin soveltuu perinteinen teoriapainotteinen opiskelu, kun taas toiselle käytännönläheisempi oppisopimus on ainoa oikea vaihtoehto ammatillisen koulutuksen hankkimiseksi.

Yhtenä vaihtoehtona opintojen suorittamiseksi on jo olemassa avoin ammattiopisto malli. Esimerkiksi Stadin ammattiopisto Helsingissä on käynnistänyt elokuussa 2013 avoimen ammattiopiston. Se tarjoaa ilman opiskelupaikkaa jääneille nuorille sekä keskeyttämisriskissä oleville ammattiopiston opiskelijoille mahdollisuuden opiskella pienryhmissä, työssäoppimalla, oppisopimuskoulutuksessa ja verkkokursseilla. Tavoitteena on, että avoimen ammattiopiston kurssit pystyisi myöhemmin hyväksilukemaan ammattiopinnoissa tai lukiossa.

Samanlaista opintojen suorittamisen mallia on toteutettu IntoPajoilla jo useamman vuoden. Kiinteä ja toimiva yhteistyö Saimaan ammattiopisto Sampo:n kanssa on mahdollistanut monelle opintojensa kanssa painivalle nuorelle apua arjen haasteisiin ja yksilöllistä tukea opintojen loppuun saattamiseksi.   Työpajakoulu on tarjonnut käytännönläheisen opiskelumahdollisuuden työpajaympäristössä. Työpajajakso on suunniteltu niin että mahdollisimman paljon työpajalla saavutetusta osaamisesta on pystytty hyödyntämään ammatillisissa opinnoissa. Työpajakoulu on saanut erittäin hyvää palautetta sekä opiskelijoilta että ammattiopistolta.

Opetushallitus on käynnistänyt opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteiden kehittämistyön jo vuonna 2013. Vielä tänä vuonna oppilaitoksiin lausuntokierrokselle tulevissa uudistusehdotuksissa on työpajatoiminnan merkitystä osana ammatillisia opintoja lähdetty merkittävästi korostamaan. Työpajatoimintaa ollaan ottamassa yhdeksi keskeiseksi osaksi opetussuunnitelmiin. Työvaltaista oppimisen mallia ollaan tuomassa yhdeksi keskeiseksi vaihtoehdoksi opintojen suorittamiseen. Tämä luo uusia mahdollisuuksia työpajojen ja oppilaitosten yhteistyölle.  Uudistusten suurimpana hyötyjänä ovat kuitenkin ne nuoret, joille perinteinen opiskelu luokkaympäristössä ei ole paras oppimisen muoto. Työpajojen tarjoama käytännönläheinen oppimisympäristö voi jatkossa olla yksi varteenotettava vaihtoehto tutkinnon suorittamiseksi ja työelämään siirtymiseksi.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työpaja, nuorisotakuu, ammatillinen koulutus

Nuorisotakuu; mahdollisuus vai lisärasite?

Maanantai 24.3.2014 klo 8:52 - Mika Salminen

Nuorisotakuu lanseerattiin vuoden 2013 alussa suurin odotuksin ja mahtavin mainoskampanjoin.  Suurena tavoitteena oli ilman työtä tai koulutusta olevien nuorten ammattitaidon lisääminen sekä työllisyyden edistäminen.  Peruskoulun päättäneille nuorille luvattiin jatko-opintopaikka sekä lisää koulutusmahdollisuuksia. Nuorten työllistymistä edistettiin työnantajalle maksettavalla palkkatuella. Erityistä tukea tai yksilöllistä ohjausta tarvitseville luvattiin lisää työpajapaikkoja. Kovat odotukset, mutta mitä sitten saatiin…

Nuorten tietoisuus uusista palveluista ja tarjolla olevista mahdollisuuksista kyllä lisääntyi ja sitä kautta nuorten kiinnostus esimerkiksi työpajatoimintaa kohtaan kasvoi. Nuorten ohjaaminen erilaisiin työllistämistoimenpiteisiin myös tehostui. Nuorten työllistymisen haasteet myös nostettiin vuoden aikana pinnalle niin paikallisesti kuin valtakunnan tasollakin.  

Aivan kaikki ei kuitenkaan mennyt ensimmäisenä vuonna kuten siinä kuuluisassa suomenruotsalaisessa viihdeohjelmassa. Ministeriö oli kyllä varannut lisärahaa nuorisotakuuta varten, mutta jostain syystä niitä ei riittänyt nuorisotakuuta ruohonjuuritasolla toteuttaville tahoille. Vaatimukset ja velvoitteet nuorten työllistämiseksi ja ammatillisen osaamisen kehittämiseksi kasvoivat, mutta resursseja ei juurikaan lisätty.

Monelle järjestötoimijalle nuorisotakuusta muodostui uusi lisävelvoite, joka rasitti jo muutenkin tiukkaa taloutta. Nuorisotakuun tavoitteet ja toimenpiteet ovat erittäin hyvät. Se tarjoaa nuorille lisätukea ja uusia mahdollisuuksia päästä kiinni opintoihin ja työelämään, joten  toivoa sopii myös taloudellisten resurssien kohdentuvan jatkossa enemmän ruohonjuuritasolle, jossa tilastoissa näkyvä työ tehdään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nuorisotakuu, koulutus, työpajatoiminta

Sosiaalinen yliyrittäminen

Maanantai 17.3.2014 klo 16:37 - Mika Salminen

Sosiaalinen yliyrittäminen

 

Suomalaisten työpaikat ovat pääosin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, jotka työllistävät yrittäjän lisäksi kenties muutaman ulkopuolisen työntekijän. Suurista pörssiyhtiöistä poiketen pienten yritysten keskeisenä tavoitteena ei onneksi ole voiton maksimointi eikä toiminnan suuntaa muuteta vuosineljänneksittäin. Työllisyysasteen nostamiseksi ja palvelujen turvaamiseksi Näiden pk-yritysten merkitys palvelujen turvaamisessa on jatkossakin suuri. Tämän lisäksi tarvitaan kuitenkin muitakin keinoja ihmisten työllistämiseksi.

 

Sosiaalisesta yrittämisestä on viime vuosian pyritty saamaan yksi ratkaisu osatyökykyisten ja vaikeasti työllistyvien saamiseksi työelämään. Yrityksiä on pyritty saamaan sosiaalisiksi toimijoiksi mm. myöntämällä tiettyjä julkisia tukia erityisehdoin ja markkinoimalla sosiaalista statusta imagosyillä.

 

Miksi sosiaalinen yrittäminen ei sitten ole yleistynyt, kuten olisi toivottu?

Sosiaalinen yrittäminen on ennen kaikkea pitkäjänteistä työllistämistä ja työelämään valmentamista. Palveluksessa olevista työntekijöistä vähintään 30 prosenttia pitää olla vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä, jotka tarvitsevat yleensä keskimääräistä enemmän tukea ja rinnalla kulkemista. Monella elinkeinonharjoittajalla ei ole osaamista eikä valmiuksia toimia työhön opastajana ja valmentajana. Sosiaalisen yrityksen status ei myöskään tuo tiettyjen julkisten tukien lisäksi muita etuja alan muihin toimijoihin verrattuna. Tämän takia sosiaalista työllistämistä ja liiketaloudellisesti kannattavaa elinkeinotoimintaa ei ole vielä monessakaan yrityksessä onnistuttu sovittamaan yhteen.

  

IntoPajat ry:tä on myös jo useita vuosia kannustettu ja osin myös ohjattu perustamaan sosiaalista yritystä. Tavoitteena on ilmeisemmin ollut yhdistyksen työpalvelutoiminnan monipuolistaminen ja uusien työpaikkojen luominen valmentautujille. Ideana hyvä, mutta valitettavasti vielä toistaiseksi taloudellisesti liian riskialtista. Laki sosiaalisista yrityksistä on muuttumassa ja toivoa sopii, että uudistukset tuovat lisää taloudellisia kannustimia yrityksille ja siten mahdollistavat uusien sosiaalisten yritysten syntymisen eri aloille.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sosiaalinen, yrittäminen, osatyökykyinen, työllistäminen

Syrjäytynyt vai syrjäytetty?

Perjantai 7.3.2014 klo 11:20 - Mika Salminen, toiminnanjohtaja

http://www.voice.fi/files/content_800/p17jeuv1c07mu1i7al6n1h0r75u4.jpg

Kuva: Panthermedia

Olen miettinyt monesti miten määritellään syrjäytynyt nuori?  Onko nuori syrjäytynyt jos hän ei ”kaksvitosena” ole jo töissä tai omaa vähintään 2.asteen tutkintoa?  Voiko olla syrjäytyneitä nuoria, joiden elämä näyttää ulkoisesti hyvältä, on toimeentulo ja työpaikka, mutta nuoren elämässä on ulkopuolisuuden tunne.  Ulkopuolisuutta ystäväpiiristä, läheisistä, koulutuksesta tai työelämästä. Yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, joka voi olla seurausta esimerkiksi rankan koulukiusaamisen jäljiltä.

Syrjäytynyt on sanana tyly ja osin myös leimaava. Sanasta saa helposti sellaisen mielikuvan, että syrjäytyneeksi nimetyssä nuoressa on jokin vikana.  Syrjäytymiseen liitetään alkoholisoitumista, päihteiden käyttöä, elämänhallinnan ongelmia, sosiaalista rajoittuneisuutta, laiskuutta. Sanan yleinen käyttö ei taatusti rakenna nuorissa mitään hyvää eikä ainakaan kohota nuorten itsetuntoa ja luottamusta omiin kykyihin tai uskoa omiin mahdollisuuksiin.

Mistä tämä syrjäytymiseksi kutsuttu osattomuus ja ulkopuolisuus sitten johtuu? Voisiko olla mahdollista, että nuorille asetetut vaatimukset ja odotukset ovat nykyään aivan eri tasolla kuin omassa nuoruudessani 20 vuotta sitten. Pelkän jatko-opiskelupaikan saaminen on nykyään valtavien ponnistelujen takana. Ja mikäli sattuu valitsemaan väärän opiskelualan, uuden opiskelupaikan saaminen on entistä haastavampaa. Opinnoista pitäisi valmistua myös mahdollisimman pian, jotta olisi osa sitä porukkaa, joka pitää tätä maata tolpillaan eläkkeensaajien määrän kasvaessa. Ei ole ihme, että nuorten ahdistuneisuus kasvaa ja mielenterveysongelmat lisääntyvät.

Miten yhteiskunta on sitten vastannut lasten ja nuorten aikuisten pahaan oloon, ahdistuneisuuteen ja kasvaneisiin henkisiin paineisiin? Ei käytännössä juuri mitenkään!  On oltu näennäisesti hyvin huolissaan syrjäytyneistä, päihdeongelmaisista ja pahoinvoivista nuorista. Sen sijaan että olisi kohdennettu resursseja olennaiseen eli nuorten yksilölliseen tukeen ja rinnalla kulkemiseen, on tarjottu vain yleisellä tasolla ymmärrystä ja myötätuntoa. Taloudelliset panostukset pitkäaikaisten ja kestävien ratkaisujen etsimiseksi ovat olleet myös vähissä. Kuntien ja valtiovallan toimenpiteitä ja päätöksiä ohjaavat liiaksi lyhyen aikavälin taloudelliset säästöt.   

Ei siis ole ihme etteivät nuorten työttömyys, syrjäytyminen tai mielenterveys- ja päihdeongelmat ole vähentyneet merkittävästi viime vuosien aikana. Herää kysymys ovatko päättäjämme leikkauksilla, palvelujen alasajolla ja lyhytnäköisyydellään itse syrjäyttämässä nuoremme?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: syrjäytynyt, nuori, vaatimukset, opinnot

Lopun ja alun raja häilyy

Perjantai 28.2.2014 - Teemu Saintula

auringonnousu-_tai_lasku2.jpg

Kuvaaja: Kconnor

Auringonlasku. Se oli alkoholijuoman etiketissä. Hankin pullon 25-vuotiaana. Ikä tuntui todella vanhalta. Jo teininä pelkäsin kovasti kuolemaa.

Syksyllä. Täytän 35 vuotta. Oma syntymä on kummallinen asia. Oma kuolema traaginen. Oma elämä välissä erityisen kummallinen ja traaginen. Ei ole yhtä syntymää. Ei yhtä kuolemaa. On vain jälleensyntymiä.

Kivaa. Oli lapsena saunassa mummon kanssa. Isän ja äidin kanssa huvipuistossa. Pulkkamäkeen pääsi kavereiden kanssa. Halusin poliisiksi.

Pakko. Oli teininä käydä mummolassa. Isän eikä äidin kanssa kehdannut mennä kauppaan tai mihinkään. Pulkkamäessä ei voinut käydä. Olisi ollut ihan pentu. Ehkä halusin lakimieheksi.

Hienoa. Mennä isän ja äidin kanssa pitsalle. Vielä jäljellä oleva mummola on hieno paikka. Se tuntuu ikuiselta. Siskonpojat vievät minut riehakkaaseen pulkkamäkeen. Ammatillinen minäni toimittajana on syntynyt, elänyt ja kuollut. Nyt sen henki palailee hiljalleen uudessa muodossa.

Päässä. Siellä on elämäni romaani. Ajatukset johdonmukaisesti syntyvät ja kuolevat. Ajatukset eivät ole johdonmukaisia. Minä haluan taivaaseen. En vain halua kuolla. Tärkeintä lienee ajatusten olemassaolo.

Hauta. Toisen mummoni. Hän kuoli joulukuussa. Eli 92-vuotiaaksi. Urheilussa kolmevitonen lasketaan ikämieheksi.

Lahjapullon. Hankin itselleni syksyllä. Toivottavasti löydän. Sellaisen, jossa on auringonnousu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jälleensyntymä, syntymä, kuolema, alkoholi, 25-vuotias, 35-vuotias, 92-vuotias, alku, loppu, raja, äiti, isi, mummola.

Kipuni olympiakisat

Perjantai 21.2.2014 - Teemu Saintula

valoa_ja_pimeaa.jpg

Kuvaaja: Teemu Saintula

Alppihiihdon syöksylasku pimeässä. Hapottaa. Vauhti on luja. Maalia ei näy. Törmäsin taas porttiin.

Viikkojen unettomuus. Puolen vuoden väsymys. Päänsärkyä kahdeksan kuukautta. Lähes pelkkää yksinoloa 11 kuukautta. Nyt vuosi niskasärkyä. Voisi loppua. Jatkuvaa kipua ja särkyä kohta 17 kuukautta. Muuta sellaista.

Oma alivoimapeli ei toimi. Silti pitäisi tehdä maali. Vastustaja johtaa. Minun täytyisi nousta monen maalin takaa.

Olen toipunut 90-prosenttisesti vakavasta työuuupumuksestani. Uutiset ympäri maailman kertovat ihmisten kuolevan työhönsä. Osa tekee itsemurhan työstressin vuoksi. Minä en kuollut. Paitsi osin henkisesti. Toivuin siitäkin. Uskon ylösnousemukseen. Olen sen kokenut.

Hiihtäjä ei mene pertsaa jalka kipsissä. Fysiikan pettäminen vie pikaluistelijan henkisenkin terän. Vakava työuupumukseni oli vakava loukkaantuminen.

Se menee ohi. Muistan kivun aina. Hyvä. En anna sen tapahtua enää. Kerron mielipiteeni useammin. Tarvittaessa olen enemmän hiljaa. Mietin yhä enemmän. Välillä en mitään. En lykkää asioita. Istun ryhdikkäästi. Klikkaan hiirtä eri tavalla. Välillä menen pubiin. Välillä juoksemaan.

Hyppyrimäen alla pelottaa. Suuri on. Ei. Ei tuonne. Ylhäällä tuuli vienosti. Se on huumaavaa. Kyllä. Palaan tuonne.

Haen töitä. Mietin opiskeluja. Vauhti kasvaa. Olo paranee. Hapot laskevat. Tuo kiinnostaa. Ja tuo. Tuokin. Pitää malttaa. Kaikki vie aikaa.

Backflip. Misty flip. Indy grab. Invertti. Spinnaus. McTwist. Fronttiseiska. Bäkkiysi. Iso tonni. Korkkiruuvi. Sitten vedän vaan straightairin.

Oloni on kuin lumilautailijalla. Tärkeintä on olla rento. Pitää pitää hauskaa. Olympiamitalia ei tarvitse voittaa. Välillä vedän isosti. Kaikkia raneja en enää täysillä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kipu, olympialaiset, olympiakisat, syöksylasku, alppihiihto, hyppyrimäki, alivoima, työuupumus, päänsärky, niskasärky, särky

Härkäviikkojen pohdintaa

Perjantai 14.2.2014 - Marianne Mattinen

kuva_mariannen_blogiin_harkaviikoista.jpg

Kuvaaja: Seppo Palosaari

Sain kuulla vähän aikaa sitten termin ”härkäviikot” ja voin todeta, etten ymmärtänyt sanaa lainkaan. Uskoisin, etten ole ainut, jolle on täysi mysteeri, mitä se tarkoittaa. Härkäviikoilla kuitenkin, tietämättömille tiedoksi, tarkoitetaan joulun jälkeistä pyhätöntä kautta, eli sitä tappavan tasaista arkea mitä koko alkuvuosi on täynnä. Kaikkien juhlapyhien jälkeen tämä voi tuntua masentavalta, tai ainakin puuduttavalta.

Joululoman jälkeen alkaneet ”pitkät viikot” ovat suhteellisen aluillaan vielä helmikuun puolessa välissäkin. Hiihtolomaan on vielä kuitenkin koululaisilla, ja miksei työelämässä olijoillakin, aikaa, ja mitään muitakaan pyhiä ei ole näkyvissä lähitulevaisuudessa, ennen kuin huhtikuussa pääsemme juhlistamaan kukin tyylillämme pääsiäistä. Silloin kuitenkin voi jo toivottavasti seurailla kevään tuloa piristykseksi talven jälkeen. Nyt onkin hyvä aika pohtia hieman, miten tylsää arkea voi pienillä jutuilla piristää.

Ensin voisin mainita positiivisena pitämäni asian, nimittäin päivien pitenemisen. Joka päivä pimeänaika vähitellen lyhenee, ja on valoisampaa. Kesää kohti mennään vauhdilla, vaikkei se siltä välttämättä tunnukaan. Kuitenkin, jos katsoo taaksepäin, niin juurihan sitä oli joulu.

Toinen asia, mikä kylmästä ilmasta ja tasaisesta arjesta huolimatta voi piristää, on kaunis talvinen luonto. Jos ottaa ja lähtee kävelylle ulkoilmaan, saa nähdä Suomen upean, harmonisen lumisen maiseman. Valkoiset puut ja vaalea taivas ovat uskomattoman kaunis näky, josta meidän suomalaisten pitäisi olla ylpeä; ei joka paikassa pääse näkemään tällaista. Ja jos nyt ei satu haluamaan mennä ulos asti tätä näkyä katselemaan, voi ikkunasta ulos katsomallakin nähdä talvisen luonnon loiston.

Kirpeinä pakkaspäivinä ulos tarpeeksi päälle pukeneena on muutenkin hyvä mennä, sillä siinä kohtaa, kun palaa takaisin sisälle, on olo raitis ja poskia nipistelee mukavasti. Silloin voi hyvällä omatunnolla käpertyä sohvannurkkaan lämpimän juoman kanssa ja lukea vaikka suosikkikirjaa, tai katsella lempiohjelmaa televisiosta. Itse en tiedä mitään parempaa kuin tulla pakkasilmasta lenkiltä ja tehdä juuri näin. Ja jos sattuu omistamaan takan, niin mikäs sen mukavampaa kuin lämmitellä sitten sen loimussa katsellen liekkien tanssahtelua.

Illan pimetessä on mukavaa poltella myös kynttilöitä. Kynttilät luovat tunnelmaa, ja ainakin itse koen niiden rentouttavan jollain tasolla. Voi viettää romanttisen illan kumppaninsa kanssa kynttilänvalossa illallista syöden, tai voi hukuttautua haavemaailmaan, oli se millainen tahansa, tai vain olla.

Tässä muutama itseni hyvänä pitämä keino selviytyä pitkistä, tasaisen arjen täyttämistä viikoista. Paljon muitakin mahdollisuuksia on piristää itseään, lähtemällä vaikka viikonlopuksi reissuun tai tekemällä jotain, mistä tulee hyvälle tuulelle muutenkin. Kannattaa muistaa, että päivä päivältä kesä jälleen lähestyy.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: "Härkäviikot", helmikuu, kaunis, talvinen, luonto, alkuvuosi, Marianne, Mattinen, lumista, tappavan, tasaista, arkea