Ajankohtaista

22.9.2017Olkkari avattu!Lue lisää »30.8.2017PalveluseteliLue lisää »18.8.2017Partex-paja on palannut lomalta.Lue lisää »

Lounasruokala ja kahvila, aukioloajat

Kahvila Ma - To 9.00 - 14.00, Pe 8.00 - 13.00Lounas Ma - To 11:00 - 13:00, Pe 11.00 - 12.30  Osoite: Tarkastamonkuja 3

Yhteystiedot

IntoPajat ry
Tarkastamonkuja 3
55800 Imatra

Vaatekierrätys, Partex-paja
Tiilitehtaankatu 28
Vuoksenniska, Imatra
Avoinna: ma-pe klo 9-17

sposti: toimisto@intopajat.fi

Henkilöstön yhteystiedot:
löytyvät yhteystiedot välilehdestä.

Blogi

Porinoita pajalta

Syrjäytynyt vai syrjäytetty?

Share |

Perjantai 7.3.2014 klo 11:20 - Mika Salminen, toiminnanjohtaja


http://www.voice.fi/files/content_800/p17jeuv1c07mu1i7al6n1h0r75u4.jpg

Kuva: Panthermedia

Olen miettinyt monesti miten määritellään syrjäytynyt nuori?  Onko nuori syrjäytynyt jos hän ei ”kaksvitosena” ole jo töissä tai omaa vähintään 2.asteen tutkintoa?  Voiko olla syrjäytyneitä nuoria, joiden elämä näyttää ulkoisesti hyvältä, on toimeentulo ja työpaikka, mutta nuoren elämässä on ulkopuolisuuden tunne.  Ulkopuolisuutta ystäväpiiristä, läheisistä, koulutuksesta tai työelämästä. Yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, joka voi olla seurausta esimerkiksi rankan koulukiusaamisen jäljiltä.

Syrjäytynyt on sanana tyly ja osin myös leimaava. Sanasta saa helposti sellaisen mielikuvan, että syrjäytyneeksi nimetyssä nuoressa on jokin vikana.  Syrjäytymiseen liitetään alkoholisoitumista, päihteiden käyttöä, elämänhallinnan ongelmia, sosiaalista rajoittuneisuutta, laiskuutta. Sanan yleinen käyttö ei taatusti rakenna nuorissa mitään hyvää eikä ainakaan kohota nuorten itsetuntoa ja luottamusta omiin kykyihin tai uskoa omiin mahdollisuuksiin.

Mistä tämä syrjäytymiseksi kutsuttu osattomuus ja ulkopuolisuus sitten johtuu? Voisiko olla mahdollista, että nuorille asetetut vaatimukset ja odotukset ovat nykyään aivan eri tasolla kuin omassa nuoruudessani 20 vuotta sitten. Pelkän jatko-opiskelupaikan saaminen on nykyään valtavien ponnistelujen takana. Ja mikäli sattuu valitsemaan väärän opiskelualan, uuden opiskelupaikan saaminen on entistä haastavampaa. Opinnoista pitäisi valmistua myös mahdollisimman pian, jotta olisi osa sitä porukkaa, joka pitää tätä maata tolpillaan eläkkeensaajien määrän kasvaessa. Ei ole ihme, että nuorten ahdistuneisuus kasvaa ja mielenterveysongelmat lisääntyvät.

Miten yhteiskunta on sitten vastannut lasten ja nuorten aikuisten pahaan oloon, ahdistuneisuuteen ja kasvaneisiin henkisiin paineisiin? Ei käytännössä juuri mitenkään!  On oltu näennäisesti hyvin huolissaan syrjäytyneistä, päihdeongelmaisista ja pahoinvoivista nuorista. Sen sijaan että olisi kohdennettu resursseja olennaiseen eli nuorten yksilölliseen tukeen ja rinnalla kulkemiseen, on tarjottu vain yleisellä tasolla ymmärrystä ja myötätuntoa. Taloudelliset panostukset pitkäaikaisten ja kestävien ratkaisujen etsimiseksi ovat olleet myös vähissä. Kuntien ja valtiovallan toimenpiteitä ja päätöksiä ohjaavat liiaksi lyhyen aikavälin taloudelliset säästöt.   

Ei siis ole ihme etteivät nuorten työttömyys, syrjäytyminen tai mielenterveys- ja päihdeongelmat ole vähentyneet merkittävästi viime vuosien aikana. Herää kysymys ovatko päättäjämme leikkauksilla, palvelujen alasajolla ja lyhytnäköisyydellään itse syrjäyttämässä nuoremme?

Avainsanat: syrjäytynyt, nuori, vaatimukset, opinnot


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini